MITEN HAVAITA YLIKUORMITUS?

Mitä jos suorituskyky ei tunnu kehittyvän kovasta nousujohteisesta harjoittelusta huolimatta? Jos tunnistat seuraavia merkkejä, voi kyse olla ylikuormituksesta (tai alipalautumisesta).

  • Suorituskyky on laskenut (tai tasaantunut) ja siihen yhdistyy selkeä maksimisykkeen (ja maksimilaktaatin) lasku
  • Leposyke ja sykevälivaihtelu voivat poiketa selkeästi normaalitasosta
  • Rasituksen sietokyky on heikentynyt
  • Esiintyy uniongelmia
  • Ilmenee toistuvia infektioita ja/tai rasitusvammoja
  • Mieliala on laskenut
  • Olotila on väsynyt ja treeni-into vähentynyt
  • Naisilla voi olla kuukautishäiriöitä

Ylikuormituksen (tai alipalautumisen) merkkejä havaittaessa kannattaa ensin selvittää mahdolliset taustalla olevat syyt. Näin voidaan puuttua ongelman juurisyihin ja ehkäistä niitä jatkossa. On myös hyvä varmistaa lääkärin tapaamisella ja verikokein, ettei taustalla ole sairauksia. Tilan parantamiseksi harjoittelua kannattaa keventää, pyrkiä vähentämään arjen kuormitusta ja stressiä sekä huolehtia riittävästä unesta ja energian sekä hiilihydraattien saannista. Ylikuormituksen kaltaisia oireita voi ilmetä myös suhteellisessa energiavajeessa.

On toki hyvä huomioida, että joskus lyhytaikainen suorituskyvyn lasku on suunnitellun tehostetun harjoitusjakson reaktio. Tehostettua harjoitusjaksoa tulisi seurata selkeämpi harjoittelun kevennys, jolloin suorituskyky paranee.

Jos kiinnostuit aiheesta, lue lisää Terve Urheilija -sivustolta.

Kirjoittajat:
Kimmo Lajunen, Liikuntafysiologi
Riina Orrela, Yleislääketieteen erikoislääkäri, Liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri
Harri Helajärvi, Lääketieteen tohtori, Liikuntalääketieteen erikoislääkäri

 

MAKSIMAALINEN HAPENOTTOKYKY ON SUURIN KESTÄVYYSSUORITUSKYKYÄ MÄÄRITTÄVÄ TEKIJÄ ERITASOISILLA KESTÄVYYSLIIKKUJILLA

Laktaattikynnysten nopeuden/tehon on havaittu olevan vahvasti yhteydessä tasatehoiseen kestävyyssuorituskykyyn. Laktaattikynnysten nopeus/teho puolestaan määrittyvät maksimaalisen hapenottokyvyn, suorituksen taloudellisuuden ja kynnysten suhteellisen hapenkulutuksen perusteella.

Tuore tutkimus tarkasteli, missä määrin nämä kolme tekijää selittävät laktaattikynnysten nopeutta/tehoa 495 juoksijan ja 393 pyöräilijän aineistossa. Tutkittavat jaettiin laktaattikynnysten perusteella kolmeen tasoryhmään maksimaalisen hapenottokyvyn, suorituksen taloudellisuuden ja kynnysten suhteellisen hapenkulutuksen erojen selvittämiseksi ryhmien välillä. Tutkittavat olivat eritasoisia kestävyyskuntoilijoita ja -urheilijoita, aina maailman luokan huippu-urheilijoihin asti.

Maksimaalinen hapenottokyky selitti 65-76 %, suorituksen taloudellisuus 20-24 % ja kynnysten suhteellinen hapenkulutus 4-11 % laktaattikynnysten nopeudesta/tehosta. Maksimaalinen hapenottokyky erosi merkitsevästi kaikkien kolmen tasoryhmän välillä, suorituksen taloudellisuus parhaimman ja heikoimman tasoryhmän välillä, mutta kynnysten suhteellisessa hapenkulutuksessa ei havaittu eroa tasoryhmien välillä.

Eritasoisten liikkujien aineistossa maksimaalinen hapenottokyky näyttäisi siis olevan vahvasti kestävyyssuorituskykyä määrittävä tekijä. Suunnilleen samantasoisia urheilijoita vertailtaessa tilanne on erilainen ja yksilötasolla sama suorituskyky voidaan saavuttaa hyvin erilaisilla ominaisuuksilla.

Artikkeli: Mougin L., Bailey S.J., Jones A.M. ym. 35 Years of Joyner’s Endurance Performance Model: Assessing the Contribution of Physiological Determinants of Performance Proxies in 888 Individuals from Recreational to World Class. Sports Medicine (Auckland) 2026-05. doi: 10.1007/s40279-026-02439-y

Kirjoittajat:
Liikuntafysiologi Kimmo Lajunen ja LT, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Harri Helajärvi