Kestävyysharjoittelun tehoa määritetään tyypillisesti suhteessa maksimiarvoihin (esim. harjoittelu tietyllä prosenttiosuudella suhteessa maksimisykkeeseen tai maksimaaliseen hapenottokykyyn).

Alkuvuodesta julkaistussa meta-analyysissä (1544 tutkittavaa 42 tutkimuksessa) vertailtiin fysiologisiin kynnyksiin (esim. laktaatti- ja ventilaatiokynnykset) ja maksimiarvoihin perustuvaa harjoittelua. Tarkastelussa oli kaksi erilaista aineistoa:
1) Kontrolloidut tutkimukset, joissa yksi ryhmä harjoitteli kynnystehojen perusteella, toinen maksimiarvoihin suhteutetulla teholla (harjoitusmäärä vakioitu näiden ryhmien välillä) ja kolmas ryhmä ei harjoitellut lainkaan.
2) Ei-kontrolloidut tutkimukset, joissa oli yksi tai useampia kynnystehojen ja/tai maksimiarvojen perusteella harjoittelevia ryhmiä.

Kontrolloitujen tutkimusten osalta kynnystehojen perusteella harjoittelu kehitti maksimaalista hapenottokykyä enemmän kuin maksimiarvoihin pohjautuva harjoittelu (4,1 vs. 1,8 ml/kg/min) ja huomattavasti suuremmalla osalla tutkittavista (64 vs. 16 %) maksimaalinen hapenottokyky kehittyi pienintä merkitsevää muutosta (3,5 ml/kg/min) enemmän.

Ei-kontrolloiduissa tutkimuksissa havaittiin vastaavan kaltainen, vaikkakin pienempi, ero ryhmien välillä maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymisessä (4,4 vs. 3,4 ml/kg/min) ja niiden tutkittavien osuudessa, jotka ylittivät pienimmän merkitsevän muutoksen rajan (60 vs. 47 %).

Fysiologisiin kynnysarvoihin perustuva harjoittelu vaikuttaisi siis kehittävän maksimaalista hapenottokykyä tehokkaammin ja todennäköisemmin kuin harjoittelu tietyllä suhteellisella tasolla maksimikapasiteettiin verrattuna. Tutkijat pohtivat tämän johtuvan siitä, että harjoittelu tietyllä suhteellisella tasolla verrattuna maksimiin voi olla osalle liian kevyttä tuottamaan riittävää harjoitusärsykettä.

Artikkeli: Meyler SJR et al. Changes in Cardiorespiratory Fitness Following Exercise Training Prescribed Relative to Traditional Intensity Anchors and Physiological Thresholds: A Systematic Review with Meta‑analysis of Individual Participant Data. Sports Medicine 2025; 55: 301–323. doi: 10.1007/s40279-024-02125-x

Kirjoittajat: Liikuntafysiologi Kimmo Lajunen, LT Harri Helajärvi

Hei juoksija, haluaisitko harjoitella fiksummin ja suunnitelmallisemmin? Selvitä sykerajasi tasotestissä!

Seuraava avoin tasotesti järjestetään kahdessa ryhmässä to 25.9.2025 Paavo Nurmen stadionilla (Paavo Nurmen puistotie 9).

Ryhmät:

klo 17.00 ryhmä 1: nopeammat juoksijat (puolimaraton alle 2 t, 10 km alle 55 min tai Cooper yli 2600 m)
klo 18.15 ryhmä 2: hitaammat juoksijat (puolimaraton yli 2 t, 10 km yli 55 min tai Cooper alle 2600m)

Ilmoittautuminen varauskalenterin kautta.

Varaudu kelin mukaisella vaatetuksella ja halutessasi juomapullolla.

Tasotesti sopii juoksun harrastajille, jotka ovat kiinnostuneita harjoittelunsa tehostamisesta. Tasotestissä toteutetaan juoksuradalla 6-8 x 800-1000m nousevatehoinen suoritus ja jokaiselta vedolta mitataan vauhti, syke ja veren laktaattipitoisuus. Tasotestistä saa kirjallisen palautteen, joka kertoo kestävyyskunnon tason, syke- ja vauhtialueet sekä kestävyyden osa-alueiden tasapainon. Nämä tiedot yhdessä palautteen harjoitteluvinkkien kanssa auttavat harjoittelemaan fiksummin.

Tuoreen tutkimuksen mukaan maastohiihtäjät sairastuvat virusperäisiin hengitystieinfektioihin merkittävästi useammin kuin normaalisti liikkuvat aikuiset. Kansainväliset kilpailut ja matkustaminen sekä yleiset flunssavirukset, kuten rinovirukset ja kausiluonteiset koronavirukset, ovat keskeisiä sairastumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa seurattiin 24 maastohiihtäjää, 22 suunnistajaa ja 32 normaalisti liikkuvaa aikuista vuoden ajan.

Huippu-urheilijoiden arjessa on useita riskitekijöitä, jotka voivat lisätä heidän alttiuttaan sairastua virusten aiheuttamaan hengitystieinfektioon eli flunssaan. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että voimakas fyysinen rasitus voi aiheuttaa hetkellisiä muutoksia elimistön puolustusjärjestelmässä, mutta tämän yhteyttä infektioalttiuteen ei ole osoitettu. Onkin esitetty, että arjen ihmiskontaktit matkustaessa ja joukkueolosuhteissa olisivat keskeisin infektioalttiutta lisäävä tekijä. Pitkien seurantatutkimusten ja taudinaiheuttajien testauksen puutteen takia huippu-urheilijan hengitystieinfektiot ovat edelleen heikosti tunnettu aihe urheilulääketieteessä.

12 kuukauden seurantatutkimus

Tuoreessa tutkimuksessa seurattiin 24 kansainvälisen tason maastohiihtäjää ja 22 kansainvälisen tason suunnistajaa sekä 32 normaalisti liikkuvaa aikuista vuoden ajan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä on hengitystieinfektioiden ilmaantuvuus huippu-urheilijoilla, mitkä virukset infektioita aiheuttavat ja eroaako ilmaantuvuus ja taudinkuva eri ryhmissä. Nenänielunäytteitä kerättiin sekä oirenäytteinä hengitystieinfektio-oireiden alkaessa että oireettomina kuukausinäytteinä jokaisen kuukauden alussa. Oireita seurattiin päivittäin oirepäiväkirjalla. Tutkittavat raportoivat lisäksi tutkimuksen aikana kansainväliset lentomatkansa ja kilpailunsa. Aineistonkeräys toteutettiin 1.9.2019–31.8.2020 välisenä aikana. Tutkimus toteutettiin Huippu-urheilu instituutti KIHUn, Paavo Nurmi -keskuksen, Jyväskylän yliopiston ja Turun yliopiston yhteistyönä.

Keskeiset tulokset

• Maastohiihtäjillä havaittiin vuoden aikana merkittävästi enemmän hengitystieinfektioita (keskimäärin 3,39 tapausta/hkl/v) kuin verrokkiryhmässä (2,11 tapausta/hkl/v).
• COVID-19-pandemiaa edeltävänä ns. normaalina aikana (ennen koronarajoitustoimia) hengitystieinfektioiden vuosittainen ilmaantuvuus oli 5,3 hiihtäjillä, 3,9 suunnistajilla ja 3,3 verrokkiryhmällä.
• Suunnistajilla hengitystieinfektiot olivat lyhyempiä ja lievempiä kuin verrokeilla.
• Kansainväliset lennot ja kilpailuihin osallistuminen lisäsivät merkittävästi maastohiihtäjien riskiä sairastua hengitystieinfektioon.
• Yleisimmät havaitut virukset olivat tavallisimmat flunssaa aiheuttavat virukset, rinovirukset (54,1 %) ja kausiluonteiset koronavirukset (21,6 %).
• COVID-19-pandemian aikaiset rajoitustoimet vähensivät merkittävästi hengitystieinfektioiden esiintyvyyttä kaikissa ryhmissä.

Johtopäätökset

Tutkimuksessa havaittiin, että maastohiihtäjillä on suurempi riski sairastua virusperäisiin hengitystieinfektioihin kuin normaalisti liikkuvilla henkilöillä. Urheilijoiden hengitystieinfektiot ovat kuitenkin usein lieviä ja kestoltaan lyhyitä. Maastohiihtäjät matkustavat ja kilpailevat paljon talviaikaan, jolloin viruksia esiintyy yhteiskunnassa eniten. Tämä saattaa selittää maastohiihtäjien runsaampaa flunssien esiintyvyyttä. COVID-19-pandemian aikana havaittu tartuntojen voimakas väheneminen korostaa infektioiden ennaltaehkäisymenetelmien mahdollisuuksia urheilijan terveiden kilpa- ja harjoituspäivien lisäämisessä.

– Tutkimuksemme on maailmanlaajuisesti ensimmäinen, jossa seurataan huippu-urheilijoita riittävän pitkään, tunnistaen taudinaiheuttajat oireiden taustalla ja verraten tuloksia normaalisti liikkuviin aikuisiin ihmisiin. Työmme lisää ymmärrystä urheilijan yleisimmästä sairaudesta, flunssasta, ja lisää näin mahdollisuuksiamme vahvistaa urheilijan terveyttä ja suorituskykyä, toteaa KIHUn ja Suomen Olympiakomitean ylilääkäri Maarit Valtonen.

Julkaisutiedot:

Raakel Luoto, Vesa Laatikainen-Raussi, Katja E. Mjøsund, Maarit Valtonen, Matti Uhari, Johanna K. Ihalainen, Tytti Vuorinen, Antti Hakanen, Matti Waris, Olli J. Heinonen, Olli Ruuskanen. Viral acute respiratory illnesses in elite athletes: A 12-month controlled follow-up study. PLOS One 2.6.2025. Luettavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0322283

Tiedettä ja huippuosaamista urheilijoiden tueksi!

Paavo Nurmi -keskus ja Pihlajalinna yhdistävät osaamisensa urheilijoiden ja kuntoilijoiden tueksi. Tavoitteena on kehittää monipuolisia suorituskyvyn mittausmenetelmiä ja vahvistaa liikuntalääketieteellistä asiantuntemusta. Mukana on myös tutkimusnäkökulma ja uusia tieteellisiä tuloksia onkin luvassa.

Kuvassa Pihlajalinna Länsi-Suomen urheiluklinikan vastuulääkäri Petri Kallio, palvelukoordinaattori Satu Brandt, Paavo Nurmi -keskuksen johtaja professori Katja Pahkala, urheilukoordinaattori Petri Lampinen, liikuntafysiologi Kimmo Lajunen ja fysioterapeutti Miikka Pesola.

Olemme ylpeitä saadessamme kehittää huippuosaamista yhdessä!

Cities for Better Health Turku -verkosto osallistuu SuomiAreenaan keskiviikkona 25.6. Porin Eetunaukiolla järjestämällä hyvän mielen koristempauksella teemalla ”Heitä kotikuntasi kartalle”.

Suomessa on yhä liian paljon lapsia ja nuoria, joilla ei ole mahdollisuutta harrastaa liikuntaa. Syinä ovat usein kustannukset tai vaikeus löytää sopiva laji. Turku on tarttunut haasteeseen ja käynnistänyt useita toimia liikunnan sekä hyvinvoinnin edistämiseksi. Yksi keskeisimmistä toimenpiteistä on harrastekortti, jonka avulla jokainen turkulaislapsi ja -nuori voi osallistua ohjattuun liikuntaan paikallisessa seurassa.

Cities for Better Health -verkosto tukee tätä työtä erityisesti alueilla, joissa tukea tarvitaan eniten. SuomiAreenassa verkosto jakaa kokemuksiaan ja kutsuu kaikki mukaan rakentamaan terveellisempää tulevaisuutta lapsille ja nuorille. Keskiviikkona 25.6. Porin keskustassa Eetunaukiolla järjestettävässä tempauksessa osallistujat voivat ”heittää kotikuntansa kartalle” ja sitoutua edistämään hyvinvointia omassa kunnassaan.

Yhteistyössä Turun kaupunki, Paavo Nurmi -keskus, Varsinais-Suomen hyvinvointialue, Novo Nordisk Suomi, Raisio Oyj sekä porilainen koripalloseura BC Sisu.

Cities for Better Health

Cities for Better Health on osa Novo Nordiskin koordinoimaa kansainvälistä verkostoa, jossa on mukana yli 50 kaupunkia ympäri maailmaa. Ohjelma perustuu tutkittuun tietoon kaupunkiympäristön vaikutuksesta terveyteen – erityisesti liikuntamahdollisuuksiin ja terveellisen ruoan saatavuuteen. Suomesta mukana on Turku.