Oletko joskus yrittänyt muuttaa elintapojasi – mutta into on hiipunut ennen kuin muutos ehti kunnolla alkaa? Tai miettinyt, mitä oikeastaan kannattaisi tehdä, kun erilaisia vinkkejä satelee joka suunnasta?

Tällä luennolla pysähdymme pohtimaan, miten keho ja mieli kulkevat käsi kädessä – ja miten voit löytää itsellesi sopivat, hyvinvointia tukevat tavat ilman turhaa suorittamista.

Tule mukaan kuulemaan ja hakemaan inspiraatiota omaan arkeesi – ilman vaatimuksia, inhimillisesti.

Missä: Medisiina D, Lauren-sali 2, Kiinamyllynkatu 10, Turku
Milloin: keskiviikkona 8.10. klo 14-15
Luennoitsija: Harri Helajärvi, lääketieteen tohtori, liikuntalääketieteen erikoislääkäri

Vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumista.

Voit seurata luentoa myös etäyhteydellä Zoomissa!

Luento on osa Turun yliopiston Hyvinvointiviikkoa, jota vietetään tänä syksynä 6.-10. lokakuuta!

Kestävyysharjoittelun tehoa määritetään tyypillisesti suhteessa maksimiarvoihin (esim. harjoittelu tietyllä prosenttiosuudella suhteessa maksimisykkeeseen tai maksimaaliseen hapenottokykyyn).

Alkuvuodesta julkaistussa meta-analyysissä (1544 tutkittavaa 42 tutkimuksessa) vertailtiin fysiologisiin kynnyksiin (esim. laktaatti- ja ventilaatiokynnykset) ja maksimiarvoihin perustuvaa harjoittelua. Tarkastelussa oli kaksi erilaista aineistoa:
1) Kontrolloidut tutkimukset, joissa yksi ryhmä harjoitteli kynnystehojen perusteella, toinen maksimiarvoihin suhteutetulla teholla (harjoitusmäärä vakioitu näiden ryhmien välillä) ja kolmas ryhmä ei harjoitellut lainkaan.
2) Ei-kontrolloidut tutkimukset, joissa oli yksi tai useampia kynnystehojen ja/tai maksimiarvojen perusteella harjoittelevia ryhmiä.

Kontrolloitujen tutkimusten osalta kynnystehojen perusteella harjoittelu kehitti maksimaalista hapenottokykyä enemmän kuin maksimiarvoihin pohjautuva harjoittelu (4,1 vs. 1,8 ml/kg/min) ja huomattavasti suuremmalla osalla tutkittavista (64 vs. 16 %) maksimaalinen hapenottokyky kehittyi pienintä merkitsevää muutosta (3,5 ml/kg/min) enemmän.

Ei-kontrolloiduissa tutkimuksissa havaittiin vastaavan kaltainen, vaikkakin pienempi, ero ryhmien välillä maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymisessä (4,4 vs. 3,4 ml/kg/min) ja niiden tutkittavien osuudessa, jotka ylittivät pienimmän merkitsevän muutoksen rajan (60 vs. 47 %).

Fysiologisiin kynnysarvoihin perustuva harjoittelu vaikuttaisi siis kehittävän maksimaalista hapenottokykyä tehokkaammin ja todennäköisemmin kuin harjoittelu tietyllä suhteellisella tasolla maksimikapasiteettiin verrattuna. Tutkijat pohtivat tämän johtuvan siitä, että harjoittelu tietyllä suhteellisella tasolla verrattuna maksimiin voi olla osalle liian kevyttä tuottamaan riittävää harjoitusärsykettä.

Artikkeli: Meyler SJR et al. Changes in Cardiorespiratory Fitness Following Exercise Training Prescribed Relative to Traditional Intensity Anchors and Physiological Thresholds: A Systematic Review with Meta‑analysis of Individual Participant Data. Sports Medicine 2025; 55: 301–323. doi: 10.1007/s40279-024-02125-x

Kirjoittajat: Liikuntafysiologi Kimmo Lajunen, LT Harri Helajärvi