KUINKA NUORUUDEN JA KESKI-IÄN LIIKKUMINEN HEIJASTUU TYÖURAN LOPPUUN?
Suomalainen Liikuntaharrastuksen seurantatutkimus mittasi vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta (LTPA) pitkittäisasetelmassa yli 2 300 henkilöltä 45 vuoden ajan. Vaikutus säilyy vuosikymmeniä: Tutkimus osoitti, että korkeampi elinikäinen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus ennusti vahvasti parempaa työkykyä (WAI) 55–64-vuotiaana.
Kaikissa kolmessa elämänvaiheessa (10–19 v, 35–44 v ja 55–64 v) mitattu aktiivisuus rakensi tätä kokonaishyötyä tilastollisesti merkitsevästi. Liikunnan merkitys työkyvyn selittäjänä kasvoi iän myötä: vahvin ennustearvo saatiin myöhäisaikuisuuden liikunnasta, toiseksi vahvin keski-iän ja kolmanneksi vahvin nuoruuden aktiivisuudesta. 55–64 -vuotiaiden ryhmässä WHO:n liikuntasuositusten täyttäminen korreloi erinomaisen työkyvyn kanssa selkeästi:
👉 Aktiiviset (150–300 min keskiraskasta tai 75–150 min raskasta liikuntaa viikossa): 67 % suurempi todennäköisyys erinomaiseen työkykyyn (OR 1.67) inaktiivisiin verrattuna.
👉 Erittäin aktiiviset (>300 min keskiraskasta tai >150 min raskasta liikuntaa viikossa): Yli kaksinkertainen todennäköisyys erinomaiseen työkykyyn (OR 2.18)
Tulokset pysyivät muuttumattomina, vaikka mallissa huomioitiin sukupuoli, koulutustaso ja työn fyysinen kuormittavuus. Työpaikalla koettu fyysinen rasitus ei siis kompensoi vapaa-ajan liikunnan puutetta. Koko aikuisiän kestänyt liikkumattomuus on merkittävä ja konkreettinen riski työkyvyn menettämiselle ennen eläkeikää. Optimaalisin tulos rakentuu silloin, kun nuorena luotu pohja yhdistetään säännölliseen harjoitteluun läpi elämän.
Artikkeli: Laakso P, Ortega FB, Tolvanen A, et al. Br J Sports Med 2026; 60:583–589, doi: 10.1136/bjsports-2025-110339
Kirjoittaja: LT, kardiologian erikoisläääkäri Jarkko Heiskanen





