Tutkimus lyhyesti:

• Mitä tutkittiin: ennustaako kestävyyskunnon (VO₂max) muutos ajan mittaan sydän- ja verisuonitautien riskiä ja kuolleisuutta – riippumatta siitä, millä tasolla kunto oli alun perin.
• Aineisto: 11 530 brittiaikuista (40–73 v), UK Biobank -kohortti.
• Menetelmä: kunto mitattiin kahdesti submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä, keskimäärin 4,3 vuoden välein. Muutos laskettiin vuositasolle (mL/kg/min/vuosi).
• Seuranta: mediaani 14 vuotta; 921 uutta sydäntapahtumaa ja 119 sydänkuolemaa.
• Vakioinnit: lähtökunto, ikä, sukupuoli, koulutus, elintavat (tupakointi, alkoholi, ruokavalio), liikunta-aktiivisuus, painoindeksin muutos ja geneettinen alttius (polygeeninen riskipisteytys).
• Tärkein viesti: jo noin 1 mL/kg/min vuosittainen parannus kestävyyskunnossa riittää pienentämään sydänriskiä – lähtötasosta riippumatta – ja vastaava kunnon lasku kasvattaa riskiä samassa suhteessa.

Keskeiset luvut

Hyöty ei riippunut siitä, kuinka hyvässä kunnossa henkilö oli alussa. Yhteys oli lähes suoraviivainen koko jakauman yli: mitä enemmän kunto parani, sitä pienempi riski. Vastaavasti kunnon heikkeneminen lisäsi riskiä yhtä johdonmukaisesti kuin paraneminen vähensi sitä. Yhteys säilyi, vaikka liikunnan määrä otettiin analyysissa huomioon.

Tutkimuksessa havaitun kokoluokan parannus on saavutettavissa tavallisella, säännöllisellä liikunnalla – esimerkiksi noin 150 minuutilla reipasta kestävyysliikuntaa viikossa. Tutkijat ehdottavat kunnon mittaamista säännöllisesti vakaassa tilanteessa 2–4 vuoden välein, riskiryhmissä jopa 6–12 kuukauden välein.

Tutkimuksen rajoitteet

Maksimihapenottokyky arvioitiin submaksimaalisella testillä eikä mitattu suoraan, mikä todennäköisesti pikemminkin laimentaa kuin liioittelee todellista yhteyttä. Tutkimuksesta suljettiin pois henkilöt, joilla oli sydän- ja verisuonisairaus jo ennen toista kuntomittausta, sekä tapahtumat kahden ensimmäisen seurantavuoden ajalta. Kohortti oli pääosin valkoista brittiväestöä, joten tulosten yleistettävyys muihin väestöihin on epävarmempaa. Kyseessä on havainnoiva tutkimus, joten syy-seuraussuhdetta ei voida todistaa aukottomasti.

Artikkeli: López–Bueno  R et al. Longitudinal changes of cardiorespiratory fitness are associated with cardiovascular disease and mortality: evidence from the UK Biobank. Eur J Prev Cardiol 2026 Aug 17:zwag383. doi: 10.1093/eurjpc/zwag383.

Kirjoittaja: LT, kardiologian erikoislääkäri, liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri Jarkko Heiskanen